Taistelu lohen puolesta jatkuu

-->

Onko kalaurheilu kuoleva laji?

Eu päätti, vastoin tutkijoiden kantaa, suuremman kalastuskiintiön puolesta. Ei 54.000 vaan 109.000. Onko peli nyt sitten hävitty?

Ei suinkaan. Tämä oli ensimmäinen askel, ensi vuonna otetaan uusi erä. On syytä vaikuttaa siihen, että Suomi paitsi asettuu kestävän kalastuksen kannalle, myös sitoutuu lobbaamaan sen puolesta. Tällä rintamalla odotamme hallitukselta tekoja.

Paljon muutakin voimme tehdä.

Voimme vaikuttaa siihen, että lohen kalastus alkaa mahdollisimman myöhään, että jokiin ehtisi nousta riittävästi lohta. Ja voimme vaikuttaa siihen, että lohille puhkotaan reikiä patoihin ja raivataan uusia lisääntymisalueita niiden yläpuolelle. Ja siihen, että lohijokien suistoissa tapahtuva kalastus pitää kerta kaikkiaan kieltää.

Ajatellaan nyt vaikka Simojokea, joka on toinen jäljelläolevista lohijoistamme Itämeren puolella, jossa on siis luonnonvarainen lohikanta vielä tallella.

Joki on suunnilleen samankokoinen kuin Ruotsin kuuluisa Mörrum, josta jo avauspäivän saalis saataa olla toistasataa lohta vapavälinein, vaikka kalastusalueella on mittaa vain kymmenen kilometriä. Yksin Mörrumin lupamaksuista saadaan enemmän rahaa kuin koko Ruotsin ammattimaisesta lohenkalastuksesta koko vuonna, vaikka myös Mörrumin lohet kärsivät liikakalastuksesta merialueilla.

Simojoki taas on pelkkä vitsi matkailukohteena, koska sinne nousevat lohet pyydetään rysillä suistoalueella. Yhdestä rysästä saadaan parhaimmillaan yhtä monta lohta kuin vapavälinein pyydetään itse joesta koko kauden aikana. Ihan turha pyörittää matkailuelinkeinoa noilla eväillä.

Tornionjoki voisi kokonsa ja valuma-alueensa luonnontilaisuuden puolesta olla maailman tuottoisin lohijoki. Siihen on matkaa, aika lailla.

Mittakaavaa kuvaa hyvin se, että suomalaisten ammattikalastajien (EU:ssa tuplattu) saaliskiintiö on 28.000 lohta. Ennen pelkästään Kemijoen lohipadot tuottivat tuon määrän kalaa. Täysin kestävästi.

Taistelua pyyntikiintiöiden pienentämiseksi on syytä jatkaa. Siitä on tehtävä kansallinen linjamme.

Vähintään 95% Itämeressä uivista luonnonvaraisista lohista on syntyisin Suomen ja Ruotsin lohijoista. Kuka näistä kaloista kantaa vastuuta jos emme me itse? Ja miksi uhraisimme pääosan lohijokiemme tuotosta puolalaisten, saksalaisten ja tanskalaisten joulupöytiin, kun voisimme yhtä hyvin ylläpitää kukoistavaa kalastusmatkailuelinkeinoa sopusoinnussa luonnon kanssa?

Kalaurheilun ystävät eivät voi antaa periksi.