Kymijoen lohikisan tavoitteena on kerätä rahaa käynnissä olevaan EU-hankkeeseen nimeltään Healfish.
Hanke on ollut käynnissä jo jonkun aikaa. Ja ihan hyvin pyörii. Sen puitteissa kunnostetaan Suomenlahteen virtaavia vesiä Suomessa ja Eestissä, tehdään yhteistyötä venäläisten kanssa ja luodaan Suomenlahden alueen virtavesien hoitosuunnitelmaa. Ideana on, että lohikalat ovat tärkeitä indikaattoreita. Jos Itämereen laskevassa joessa on koko vesistön mittainen luonnonvarainen lohikalakanta, kyseinen joki on riittävän hyvässä kunnossa tuodakseen Itämereen puhtaampaa vettä kuin siellä jo on.
Eli: lohikalojen suojelu on siten automaattisesti myös vesistönsuojelua. Ja taimen ja lohi ovat hyviä viestikapuloita. Kun niistä pidetään huolta, myös Itämeren pohjan happikato hellittää ja lapset saavat uida sinilevättömillä rannoilla.
Näin ajattelimme Pro Vantaanjokiyhdistyksessä, kun haimme EU:lta rahaa. Ja näin tietysti ajattelemme edelleen. Tavoitteena on lisäksi ympäristötietoisuuden kasvattaminen. Lohien ja taimenten kautta haluamme lisätä tietoisuutta siitä, että parempi huolenpito vesistöistä ja kaloista on tahdon asia.
Lähtökohdiltaan FishRunin kaltainen hanke toteutettiin Vantaanjoella jo vuosina 2008 ja 2009. Myimme kaloja firmoille, joilla oli jonkinlainen suhde Vantaanjoen vesistöön. Ja hommasimme mediakumppaneita, kuten Helsingin Sanomat ja Nelosen, jotka toivat näkyvyyttä.
Vantaa virtaa keskellä Suomen suurinta talousaluetta, ja samalla Hesarin levikkialuetta. Kalat kävivät kaupaksi niin hyvin, että kertyneillä tuotoilla saatiin EU-hanke pystyyn.
Kymijoki on mahtavampi virta ja sen kalat ovat isompia, mutta Kymenlaakson talousalue on taantuva lilliputti pääkaupunkiseutuun verrattuna eikä Kymen sanomien levikki ihan kilpaile Hesarin kanssa. Kymijoen radiolohiprojektiin piti keksiä jotain muuta. Siksi, monien vaiheiden jälkeen, syntyi maailman ensimmäinen kalaurheilutapahtuma, FishRun.
FishRun viihteellistää vesistönsuojelua - ja tarjoaa aivan uuden tavan yhdistää yrityskansalaisuus ja markkinointi toisiinsa. Mutta alkuperäinen pointti on edelleen ihan sama: vesistöistä ja kalakannoista on pidettävä parempaa huolta.
Etelärannikollamme on edelleen maailman saastunein meri, jonka kalakannat ovat rapakunnossa. Itämereen virtaa aivan liian rehevää vettä koko Suomen etelärannikon mitalta; vesistön tilasta ei todellakaan voi syyttää vain Venäjän viemäreitä ja Puolan maataloutta, kun Suomikin kuuluu Itämeren suursaastuttajiin.
Vaelluskalojen kannalta tilanne pysyy toki huonona, vaikka veden laatu paranisikin. Vaikka voimalaitoksen läpi virtaisi kuinka puhdasta vettä, kalan on paha puskea turbiinista läpi. Siksi tarvitaan lisää entistä paremmin toimivia kalateitä.
Luonnonvaraisilla kalakannoilla on monta erilaista uhkaa, joista myös suuren yleisön on hyvä tietää.
Siksi FishRun. Maailman hyödyllisin penkkiurheilulaji.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti